Iltalehdessä oli mielenkiintoinen artikkeli, jossa kehoitettiin syömään sen verran kuin tekee mieli. Pääpointtina on se, että ruoka syödään hyvillä mielin. Kuinka moni laihduttaja oikeasti juuri kärsii morkkista syömisistään? Minä ainakin kuulun siihen ryhmään. Syömisistä stressaaminen sekoittaa luontaisen näläntunteen ja ihminen syö liian myöhään. Tästä on seurauksena se, että kylläisyyden tunne tulee vasta kun vatsa on täysi ja siinä vaiheessa onkin sitten tullut syötyä jo liikaa. Tunnustan tämän synnin omalla kohdallani. Oikea kohta lopettaa syöminen olisi siinä vaiheessa, kun aivot sanovat, että enää ei tee mieli syödä. Itse syön lisäksi vielä hotkien ja usein televisiota katsellen eli ei ihme, jos aivojen viestit eivät toimi tai osu tajuntaan. Artikkelissa mainitaan, että lapsilla toimii tuo normaali säätely. Nälkä ei ole tasaista eli toisena päivänä ruoka maittaa ja toisena ei ja tästä johtuen ruuan tuputtaminen tai rajoittaminen on turhaa. Normaali ateriarytmi, laatu ja lautasmalli ovat avainasemassa.
 
Artikkelin pointit ovat ihan tuttuja ja maalaisjärjellä tajuttavia, mutta laihistelujen seurauksena ajatusmaailma on jotenkin vinoutunut. Itse koen tarpelliseksi koko ajan laskea kaloreita. Pelotaa ajatus, että alkaisinkin syömään ihan vaan fiiliksen pohjalta. Toisaalta se olisi kyllä ihanan vapauttavaa. Jonkin aikaa siinä varmaan menisi ennen kuin kehon viestit alkaisivat toimia normaalisti.
Pitänee tosissaan ottaa kokeiluun kalorilaskennan lopetus jossakin vaiheessa. Jos vaikka sitten, kun paino on 57 kilossa?!